Vapaamatkustajille ei sijaa
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi hiljattain odotetun raporttinsa. Se on kaikkien aikojen kattavin katsaus ilmaston tilaan ja järjestyksessä kuudes kyseisen tiedeyhteisön arvio aiheesta. Edellinen julkaistiin vuonna 2013.
Tutkimuksen toisessa osassa paneeli kertoo näkemyksensä ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siihen sopeutumisesta. Kolmas osaraportti pohtii puolestaan ilmastonmuutoksen hillintää ja lisäksi synteesiraportti vetää tulokset yhteen.
Raportti sai ansaitusti paljon huomiota mediassa ja julkisessa keskustelussa. Aihe on kuitenkin ollut jo aikaisemmin niin paljon esillä, ettei tuloksista voinut yllättyä. Näkemys ripeiden toimenpiteiden tarpeesta tietenkin vahvistui. Jos hiilineutraalisuustavoitetta ei saavuteta maailmassa vuoteen 2050 mennessä, voidaan tavoite maapallon lämpenemisestä vain 1,5 asteella lopullisesti unohtaa.
Viime vuosina lisääntyneet sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet, tulvat ja kuumat hellekaudet ovat osaltaan vahvistaneet viestin perillemenoa. Eteläisen Suomen lumettomuus on myös havahduttanut siihen, että ilman tehokkaita toimia valkoiset joulut ovat pian historiaa.
Suomenkin on syytä jatkaa ja nopeuttaa jo hyvässä vauhdissa olevaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistyötä. Kansallisten toimien lisäksi myös EU asettaa uusia vaatimuksia muun muassa komission heinäkuussa esittelemän Fit for 55 -ilmastopaketin myötä. Se on monilta osin onnistunut ja tarpeellinen kokonaisuus, sillä kunnianhimon tasoa pitääkin nostaa. Yksityiskohdissa on kuitenkin paljon korjattavaa.
Suomelle on tärkeää, että kansalliset erityistarpeet, kuten pitkät etäisyydet, harva väestötiheys, tyhjenevä haja-asutusalue ja talvimerenkulku otetaan riittävällä tavalla huomioon. Tavoitteiden toteuttaminen vaatii lisäksi yrityksiltä merkittäviä investointeja, joten toimissa on edettävä hallitusti. On esimerkiksi arvioitava ensin kattavasti muun muassa hiilitullien vaikutuksia. Niihin liittyy merkittäviä EU:n ja Suomen kaltaisen maan kilpailukykyä heikentäviä riskejä. Toimivampi ratkaisu olisi globaalin päästökaupan paremmat pelisäännöt.
EU:n tulisikin keskittyä EU-laajuisten päästövähennystavoitteiden asettamiseen ja jäsenvaltioiden energia- ja ilmastotyön tukemiseen. Keinojen valinnassa ja käytännön toteutuksessa pitää jättää jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa. Yksityiskohtainen Euroopan laajuinen EU-sääntely harvoin onnistuu. Vaarana on innovaatioita estävä lainsäädäntökehys. EU:n rooliin sopii kuitenkin tavoitteiden saavuttamisen valvonta.
Myös jäsenmaissa jo tehty työ tulisi huomioida ja tarkastella miten aikaisemmat tavoitteet on saavutettu. Esimerkiksi energiatehokkuusdirektiivin energiantehostamistavoitteiden osalta pitäisi niiltä jäsenmailta, jotka eivät ole tavoitteita saavuttaneet, vaatia enemmän. Vapaamatkustajille ei tässä projektissa ole sijaa.
Mari Kiviniemi työskentelee Kaupan liiton toimitusjohtajana.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Ilkka-Pohjalaisessa kolumnina 17.8.2021.
