Lääkejakeluun muureja vai yhteistyötä?

Muutosten tuulia odotellessa apteekit sen sijaan ottavat tilanteesta kaiken irti; lainsäädännöllä visusti suojatun, poikkeuksellisen kannattavan ydinliiketoiminnan oheen synnytetään uusia palveluja sellaista vauhtia, että terveyspalveluja tuottavia yrityksiä, optikkoliikkeet mukaan lukien, alkaa hirvittää.

Kilpailua emme pelkää. Päinvastoin; tiedämme, että toimiva kilpailu pitää toimialan kuin toimialan notkeana ja innovatiivisena. Lisäksi kilpailun hedelmät satavat aina viime kädessä kuluttajien laariin. Kilpailua pitäisi kuitenkin käydä samoista lähtökohdista käsin. Nyt, apteekkien levittäytyessä osakkuusyhtiöidensä avulla terveyspalveluiden liiketoimintaan, niin ei ole.

”Kilpailua emme pelkää. Päinvastoin; tiedämme, että toimiva kilpailu pitää toimialan kuin toimialan notkeana ja innovatiivisena.”

Vaikuttaa siltä, kuin apteekeilla olisi omat sääntönsä. Valvova viranomainen on erittäin tarkka terveyspalveluyrityksissä muun muassa vastaanottohuoneiden koosta, äänieristyksestä ja vastaanottotilan käsienpesumahdollisuudesta, mutta apteekeissa samoja palveluita ajatellaan voitavan tuottaa hyvin ilmankin. Myös juuri lausunnolla ollut rokotusoikeuden laajentaminen uusiin terveydenhuollon ammattihenkilöryhmiin tunnistaa apteekkien farmaseutit ja proviisorit, mutta ei esimerkiksi optikkoliikkeiden, fysioterapiayritysten ja hammaslääkäriasemien laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat jo valmiiksi potilastyöhön koulutettuja ja jotka toimivat pandemian aikaan muissa EU-maissa myös osana rokotuskoneistoa.

Samaan sarjaan kuuluu myös se, ettei lääkkeitä apteekkien oman ja viranomaiskäsityksen mukaan koskaan voi jaella samoissa tiloissa, joissa tuotetaan pääasiassa terveydenhuollon palveluita; suomeksi siis kirjoitetaan lääkereseptejä ja suositellaan itsehoitolääkkeitä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimesta. Ongelmaa ei kuitenkaan ole siinä, että lääkejakelua toteuttavan apteekin seinien sisällä pidetään hoitajavastaanottoja, terveyspisteitä ja etälääkärin vastaanottoja, kun ne tehdään erillisen yhtiön kautta.

Yhtiön omistuspohjasta kukaan ei halua Kilpailu- ja kuluttajavirastoa lukuun ottamatta kysyä tai puhua. Tai siitä, että näitä hyvin kannattavia erillisyhtiöitä syntyy vain siksi, että ne voivat toisin kuin kilpailijansa vuokrata tiloja hallinoivalta elinkeinonharjoittajalta neliöperusteisesti vain tarvitsemansa kokoisen tilan parhaalta liikepaikalta ja sen lisäksi palkata joustavasti ammattihenkilön työpanosta vain kysyntää vastaavasti.

”Vaikka tervehdinkin hallitusohjelmakirjausta itsehoitolääkkeiden myynnin hallitusta vapauttamisesta ilolla, on se kuin vakavan sairauden hoitoa tulehduskipulääkkeellä.”

Esimerkkien sarjaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Juurisyy on lääkejakelun tiukkaan säädelty yhden ammattihenkilöryhmän monopoli. Se ei ole tätä päivää. Vaativaa sydänkirurgiaa tekevän klinikan voi omistaa kuka tahansa, kunhan toiminnasta vastaa laillistettu ammattihenkilö. On pakko ihmetellä, onko lääkkeiden jakelu ja niihin liittyvä neuvonta niin korkeaa rakettitiedettä, että siinä ei toimisi turvallisesti sama logiikka kuin vaativaa terveydenhuollon palvelua tuottavien yritysten kohdalla?

Vaikka tervehdinkin hallitusohjelmakirjausta itsehoitolääkkeiden myynnin hallitusta vapauttamisesta ilolla, on se kuin vakavan sairauden hoitoa tulehduskipulääkkeellä. Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta tarvitaan todellinen uudistus, ei satunnaista oireiden hoitoa. Mitä kauemmin asian kanssa odotetaan, sen vaikeammaksi muuttuu tilanne niin apteekeille kuin terveydenhuollon palveluntuottajille. Samalla kasataan aikaisemman hyvän yhteistyön tielle tarpeettomia muureja.

Kirjoittaja Panu Tast on Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja.