Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja

Asia:  VN/1045/2025

Yleiset huomiot

Kaupan liitto pitää työaikalain, vuosilomalain ja työsopimuslain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevan sääntelyn yhdenmukaistamista perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena. Esityksessä valittu ratkaisutapa on näkemyksemme mukaan harkittavana olleista vaihtoehdoista selkein ja käytännössä toimivin.

Ehdotettu sääntely vahvistaisi oikeusvarmuutta poistamalla nykyisiin työoikeudellisiin vanhentumis- ja kanneaikoihin liittyviä tulkintaepäselvyyksiä, jotka ovat osin johtuneet korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen erilaisista ratkaisulinjoista. Nykytilanteessa työnantajille ei ole lainkaan selvää, tuleeko työehtosopimusten työaikaa ja vuosilomia koskeviin määräyksiin perustuviin saataviin soveltaa työaika- ja vuosilomalainsäädännön mukaista kahden vuoden kanneaikaa vai työsopimuslain mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa. Kanneaika ei voi riippua siitä, missä tuomioistuimessa saatavaa koskevaa erimielisyyttä käsitellään.

Kaupan liitto katsoo, että ehdotettu yhtenäinen kolmen vuoden vanhentumisaika selkeyttäisi merkittävästi nykyistä oikeustilaa. Selkeä ja ennakoitava sääntely tukee yritysten mahdollisuuksia hallita oikeudellisia riskejä sekä suunnitella toimintaansa pitkäjänteisesti. Tämä on tärkeää myös kaupan alalla, jossa henkilöstömäärät ovat suuria ja työvoimakustannukset muodostavat ison osan budjetista. Työsuhteisiin liittyvien velvoitteiden hallinnan on oltava mahdollisimman selkeää ja johdonmukaista.

Lisäksi Kaupan liitto pitää myönteisenä sitä, että ehdotettu sääntely lisäisi työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua yhtenäistämällä vanhentumis- ja kanneaikoja riippumatta siitä, perustuvatko vaatimukset eri työoikeudellisiin lakeihin tai missä tuomioistuimessa asia käsitellään. Yhdenmukainen sääntely lisää järjestelmän ennakoitavuutta sekä työntekijöiden että työnantajien näkökulmasta.

Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi

Kaupan liitto pitää perusteltuna, että työsuhteen kestäessä sovellettaisiin jatkossa kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa, joka alkaisi kulua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt.

Työsopimuslakiin ehdotettu kolmen vuoden vanhentumisaika koskisi kaikkia työntekijän palkkasaatavia riippumatta siitä, perustuvatko ne työsopimukseen, työehtosopimukseen vai työsopimuslakiin. Kaupan liiton näkemyksen mukaan tämä yksinkertaistaisi ja selkeyttäisi merkittävästi nykyistä sääntelykokonaisuutta.

Työsuhteen kestäessä työaikalain ja vuosilomalain mukaisten saatavien nykyinen kahden vuoden kanneaika muuttuisi ehdotetun lainsäädännön voimaan tullessa katkaistavissa olevaksi kolmen vuoden vanhentumisajaksi. Tämä merkitsisi työaikalakiin ja vuosilomalakiin perustuvien saatavien vanhentumisajan pidentymistä nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

Työsuhteen aikana saatavat voisivat vanhentumisen katkaisujen seurauksena säilyä voimassa enimmillään pitkän ajan, käytännössä aina kymmenen vuoden määräajan täyttymiseen saakka, ellei kannetta nosteta tätä ennen. Tällainen tilanne kuitenkin edellyttäisi, että työntekijä katkaisisi vanhentumisen toistuvasti ennen kolmen vuoden määräajan päättymistä ilman, että asiaa saatettaisiin tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kaupan liitto katsoo, että tällaisia tilanteita voidaan pitää työelämän tavanomaiseen käytäntöön nähden poikkeuksellisina.

Työsuhteen päättymisen jälkeiseen kahden vuoden kanneaikaan ei ole liittynyt vastaavaa oikeudellista epäselvyyttä kuin työsuhteen aikana sovellettaviin määräaikoihin, eikä sen muuttamiselle ole esitetty tarvetta. Kaupan liitto pitää tärkeänä, että työsuhteen päättymisen jälkeen sovellettava määräaika säilyy selkeänä ja riittävän lyhyenä.

Esityksessä ehdotetaan kuitenkin muutosta tilanteisiin, joissa työntekijän saatava perustuu työehtosopimuksen määräyksiin, joita voidaan pitää ilmeisen tulkinnanvaraisina. Tällaisiin saataviin sovellettaisiin jatkossa kolmen vuoden kanneaikaa työsuhteen päättymisestä lukien. Muutos selkeyttäisi nykyistä oikeustilaa, jossa sovellettavaksi on voinut tulla työsopimuslain mukainen viiden vuoden vanhentumisaika.

Ehdotettu muutos merkitsee sitä, että joidenkin saatavien osalta vanhentumisaika pidentyisi ja toisten osalta vastaavasti lyhenisi. Vanhentumisaika lyhenisi esimerkiksi sellaisten työehtosopimukseen perustuvien työaikasaatavien osalta, joiden on oikeuskäytännössä katsottu vanhenevan viidessä vuodessa. Samoin työsopimuslain perusteella vaadittaviin palkkasaataviin sovellettaisiin jatkossa viiden vuoden sijasta kolmen vuoden vanhentumisaikaa.

Kaupan liitto pitää myönteisenä myös sitä, että ehdotettava sääntely yksinkertaistaisi vanhentumisajan laskemista. Vanhentumisaika alkaisi kulua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, eikä esimerkiksi palkkasaatavan yksittäisestä erääntymispäivästä. Yhdenmukainen laskentatapa parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja helpottaa sen käytännön soveltamista.

Katkaisutoimi

Kaupan liitto pitää perusteltuna, että työsuhteen aikana kuluvan vanhentumisajan katkaiseminen olisi mahdollista vapaamuotoisesti.

Esityksen mukaan katkaisutoimen sisältöä tai velan yksilöintivaatimusta ei määriteltäisi tarkemmin laissa, vaan riittävää olisi, että työntekijä yksilöi saatavansa vanhentumislaissa säädettyjen yleisten periaatteiden mukaisesti. Kuten esitysluonnoksessa todetaan, vanhentuminen katkeaa vain, jos saatava on riittävästi yksilöity. Pelkät yleisluonteiset muistutukset eivät siten ole riittäviä, vaan työntekijän tulee esittää vaatimuksensa riittävän täsmällisesti.

Kaupan liitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että sääntelyn toimivuuden ja ennakoitavuuden kannalta olisi tärkeää täsmentää ainakin hallituksen esityksen perusteluissa, mitä yksilöintivaatimus tarkoittaa työoikeudellisessa kontekstissa. Työnantajan tulee voida arvioida saamansa vaatimuksen sisältö ja kohde riittävällä varmuudella. Tulkintaepäselvyyksien vähentämiseksi olisi hyödyllistä kuvata tarkemmin, millä tasolla työntekijän tulee yksilöidä saatavansa, jotta vanhentumisen katkaiseminen olisi tehokas.

Säilyttämisvelvollisuus

Ehdotetut muutokset pidentäisivät vuosilomakirjanpidon, työaikakirjanpidon ja työvuoroluetteloiden lakisääteisiä vähimmäissäilytysaikoja siten, että asiakirjat olisi säilytettävä vähintään kolmevuotisen vanhentumisajan päättymiseen saakka.

Vaikka säilytysvelvollisuus joiltakin osin pitenisi nykyisestä, Kaupan liitto katsoo sääntelyn samalla selkeytyvän. Jatkossa säilytysajan laskeminen perustuisi yhdenmukaisesti sen kalenterivuoden päättymiseen, jota työaikakirjanpito tai työvuoroluettelo koskee tai jonka aikana vuosiloma olisi tullut antaa.

Kaupan alan yrityksissä henkilöstömäärät ja työaikaan liittyvien kirjauksien määrä voivat olla huomattavia. Tämän vuoksi selkeät ja yhdenmukaiset säilyttämissäännöt ovat tärkeitä sekä hallinnollisen taakan hallinnan että mahdollisten riitatilanteiden asianmukaisen selvittämisen näkökulmasta. Kaupan liitto pitää tärkeänä, että dokumentointia ja säilyttämistä koskevat velvoitteet ovat yrityksille mahdollisimman ennakoitavia ja yksiselitteisiä.

Virkasuhteisiin sovellettava vanhentumis- ja kanneaika

Ei lausuttavaa.

Siirtymäsäännökset

Kaupan liitto pitää esitettyjä siirtymäsäännöksiä pääosin selkeinä ja tarkoituksenmukaisina ottaen huomioon saatavien erilaiset erääntymisajankohdat suhteessa lain voimaantuloon. On perusteltua, että siirtymävaiheen sääntelyllä pyritään varmistamaan mahdollisimman selkeä ja ennakoitava siirtyminen uuteen järjestelmään.

Kaupan liitto katsoo, että vanhan ja uuden vanhentumis- ja kanneaikajärjestelmän rinnakkaisen soveltamisen tulisi jäädä mahdollisimman lyhytaikaiseksi, jotta sääntelyn soveltamiseen ei muodostu tarpeettomia tulkintaepäselvyyksiä. Selkeä siirtymä uuteen sääntelyyn tukee oikeusvarmuutta ja helpottaa yritysten mahdollisuuksia arvioida työsuhteisiin liittyviä vastuita ja riskejä.

Kaupan liitto pitää kuitenkin tarpeellisena täsmentää siirtymäsäännöstä, joka koskee ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimusmääräykseen perustuvia saatavia. Säännöksessä tulisi edellisen momentin tavoin nimenomaisesti todeta, että mikäli saatavan vanhentuminen katkaistaan, sovelletaan saatavan vanhentumiseen tämän jälkeen tämän lain säännöksiä. Tällainen täsmennys parantaisi sääntelyn selkeyttä ja ennakoitavuutta sekä vähentäisi soveltamiseen liittyviä tulkintaepävarmuuksia.