Suomen apteekkisääntelyn tulee seurata pohjoismaista mallia
Eduskunta käsittelee parhaillaan lääkelain uudistusta. Hallitus esittää lakiin lähinnä pieniä muutoksia, jotka eivät valitettavasti tuo ratkaisuja nykyjärjestelmän ongelmiin. Nyt käsittelyssä olevia muutoksia on yritetty saada säädetyksi jo kolmilla valtiopäivillä. Verkkainen tahti kuvaa hyvin suomalaisen lääkeasioiden uudistustyön vauhtia.
Suomalainen lääkkeiden vähittäismyyntiä koskeva sääntely on erkaantunut pohjoismaisesta valtavirrasta. Pohjoismaissa apteekkijärjestelmät olivat 1990-luvun lopulle saakka hyvin samanlaiset. Muun muassa apteekkien lukumäärää ja sijaintia säänneltiin. Kuitenkin viimeisen 20 vuoden aikana useissa Euroopan maissa lääkkeiden hinnoitteluun ja myyntikanaviin liittyvää sääntelyä on purettu. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa lääkemarkkinat on vapautettu siten, että itsehoitolääkkeillä on vapaa hinnoittelu ja reseptilääkkeillä enimmäishinnoittelu. Lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa eräitä itsehoitolääkkeitä voi myydä apteekkien ulkopuolella.
Suomessa apteekkeja koskeva sääntely eroaa merkittävästi paitsi pohjoismaisesta kehityksestä, myös muusta terveydenhuollon kansallisesta sääntelystä. Apteekkisääntelymme keskittyy apteekkien omistajuuden ja apteekkitalouden sääntelyyn, kun taas muussa terveydenhuollossa sääntely kohdistuu toimintaan. Perusteita muusta terveydenhuollosta poikkeavalle sääntelylle ja kilpailun rajoittamiselle ei apteekkialalla kuitenkaan ole. Nykyjärjestelmän muuttamiselle on sen sijaan paljon syitä.
Apteekkisääntelymme keskittyy apteekkien omistajuuden ja apteekkitalouden sääntelyyn, kun taas muussa terveydenhuollossa sääntely kohdistuu toimintaan.
Ensinnäkin nykyjärjestelmä on kallis ja tehoton. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitys osoitti, että apteekkimarkkina ei ole tehokas, ja se heijastuu kansalaisten ja yhteiskunnan lääkekustannuksiin. Myös STM:n ja Kelan mallinnukset osoittivat, että Norjan, Ruotsin ja Tanskan järjestelmissä korvattavien lääkkeiden kokonaiskustannukset ovat 222–323 miljoonaa euroa Suomea pienemmät.
Suomessa veronmaksajien kukkaroa rasittavat lääkekorvausmenot olivat vuonna 2019 yli 1,5 miljardia euroa. Kasvua edelliseen vuoteen oli yli 6 prosenttia. Tämän kustannuksen päälle tulevat vielä muista sosiaalituista maksettavat lääkekulut. Fimean vuonna 2019 tekemän väestökyselyn mukaan 17 prosenttia vastaajista oli kokenut taloudellisia ongelmia hankkiessaan lääkärin määräämiä lääkkeitä vuoden 2018 aikana.
Eduskunnan käsittelyssä olevalla lakimuutoksella sallittaisiin itsehoitolääkkeiden hintakilpailu. Mekanismit, jotka käynnistäisivät kilpailun ovat kuitenkin puutteellisia, ja niiden hyöty asiakkaille jää vaikutustenarviointien mukaan maltilliseksi. Uudistus yksinään ei luo painetta hintakilpailulle vastaavasti kuin apteekkien toimipisteiden vapaa sijoittuminen tai apteekkien omistajuuden vapauttaminen tekisivät. Organisoimalla järjestelmä kokonaisuutena uudelleen on mahdollista kuitenkin alentaa lääkkeiden vähittäishintoja. Vähittäishintojen lasku pienentää korvattavien lääkkeiden kustannuksia ja siten sairasvakuutusmenoja sekä lääkkeiden käyttäjien omavastuuosuuksia.
Kustannus- ja vaikuttavuushaasteiden lisäksi lääkkeiden vähittäisjakelujärjestelmä ei vastaa kuluttajien tarpeita. Ikääntyvä väestö tarvitsee kuluttajalähtöisiä palveluita, joten lääkkeiden saavutettavuutta tulee parantaa. Yleisesti käytettävien ja turvalliseksi todettujen lääkkeiden saavutettavuus tulisi varmistaa siellä, missä ihmiset ovat, kuten kyläkaupoissa tai optikkoliikkeissä. Tätä tavoitetta nykysääntely ei tue.
STM:ssä on käynnissä lääkeasioiden uudistustyö, jossa tarkastellaan avohuollon lääkkeiden vähittäisjakelun tavoitteita. Uudistustyössä on huomioitava lääkintäturvallisuuden ohella asiakaslähtöisyys, kustannustehokkuus, digitalisaation tuomat mahdollisuudet sekä rationaalinen lääkkeiden käyttö. Joka tapauksessa verkkokaupan yleistyminen tulee muuttamaan toimintaympäristöä ja lääkkeiden vähittäisjakelua.
Apteekkien tulee olla asiakkaita, ei apteekkareita varten.
Apteekkien tulee olla asiakkaita, ei apteekkareita varten. Tällä hetkellä suomalainen apteekkijärjestelmä on rakentunut liikaa apteekkareiden etujen suojaamiseen. Uudistustyössä tulisi huomioida kuluttajat, ja sääntelyn kohdistua omistamisen sijasta vahvasti toimintaan ja lääkitysturvallisuuden takaamiseen. Hyvän pohjan uudistustyöhön antavat KKV:n toimenpide-ehdotukset sekä opit muista Pohjoismaista.
Simo Hiilamo työskentelee Kaupan liiton edunvalvontajohtajana.
