Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi elintarvikelain muuttamisesta

Lausuttavana olevan esitysluonnoksen myötä elintarvikelakiin lisättäisiin säännös siitä, ettei energiajuomia saa myydä, luovuttaa tai välittää alle 16-vuotiaille. Lisäksi elintarvikelakiin lisättäisiin säännös käyttämättömien elintarvikkeiden luovuttamisesta uudelleenjakeluun.

Elintarvikkeiden luovuttaminen uudelleenjakeluun

Luonnonvarakeskus Luken laskelmien mukaan vuonna 2024 päivittäistavarakaupan myymälöiden läpi virtaavista elintarvikkeista ruokahävikiksi päätyi 0,97 prosenttia. Vielä vuonna 2018 hävikin osuus oli 1,6 prosenttia. Kauppa lahjoittaa aktiivisesti päiväyksensä ylittäneitä tuotteita ruoka-avuksi ja jäsenyrityksillä on tätä varten satoja ruoka-avun yhteistyökumppaneita.

Kaupan liitto pitää esitysluonnoksen tavoitetta vähentää ruokahävikkiä perusteltuna, mutta huomauttaa, että nykyinen arvonlisäverokäytäntö on ristiriidassa tavoitteen kanssa. Nykytilanteessa elintarvikkeiden lahjoittamisesta, esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, on suoritettava oman käytön arvonlisävero, mikäli lahjoittaminen ei tapahdu aivan viimeisen käyttöpäivän tai parasta ennen -merkinnän lähellä. Tämä veroseuraamus asettaa lahjoittamiselle taloudellisen kynnyksen ja toisaalta kannustaa kauppoja lahjoittamaan tuotteita hyvin lähellä päivämäärämerkintöjä, jolloin niiden käyttöaika uudelleenjakelussa on rajattua.

Kaupan liiton esittää, että elintarvikkeiden luovuttaminen uudelleenjakeluun vapautetaan arvonlisäverosta riippumatta lahjoitushetken ja viimeisen käyttöpäivän tai parasta ennen -päivän välisestä ajasta. Elintarvikelahjoitusten verottomuus tulisi toteuttaa Suomessa kansallisesti joko täsmentämällä arvonlisäverolain tulkintaa siten, että myymättä jääneiden elintarvikkeiden arvo on nolla tai negatiivinen, tai vaihtoehtoisesti lisäämällä arvonlisäverolain 22 a §:ään maininta siitä, että elintarvikkeiden omaan käyttöön ottamisesta ei suoriteta veroa, kun elinkeinonharjoittaja lahjoittaa elintarvikkeen uudelleenjakeluun. Samalla on pidettävä huolta siitä, ettei kauppojen hallinnollista taakkaa kasvateta uusilla ilmoitusvelvollisuuksilla tai raporteilla.

Energiajuomia koskeva esitys

18 vuoden ikäraja olisi 16 vuotta toimivampi

Kaupan liitto suhtautuu myönteisesti siihen, että energiajuomien myynnille säädettäisiin valtakunnallisesti yhtenäinen ikäraja, sillä se yhdenmukaistaisi nykyisin vaihtelevia käytäntöjä ja kohtelisi toimijoita tasapuolisesti.

Esityksessä ehdotetaan 16 vuoden ikärajaa, jota perustellaan riittävällä terveyshyödyllä ja maltillisemmalla puuttumisella kuluttajien valinnanvapauteen verrattuna 18 vuoden ikärajaan. Kaupan liiton näkemyksen mukaan 18 vuoden ikäraja olisi kuitenkin kaupan käytännön valvonnan kannalta selkeämpi ratkaisu, koska se vastaisi jo käytössä olevaa ikärajaa alkoholille, tupakalle ja nikotiinituotteille. Yhtenäinen 18 vuoden ikäraja kaikille ikärajatuotteille vähentäisi kassahenkilökunnan virheriskiä ja hankalia asiakastilanteita, kun ikää ei tarvitsisi arvioida tuoteryhmäkohtaisesti eri rajoin. Erillinen, matalampi ikäraja energiajuomille lisää sekaannuksen ja konfliktien riskiä myyntitilanteissa.

Esitystä täsmennettävä usealta osin

Jotta sääntely toimisi käytännössä, Kaupan liitto katsoo esityksen kaipaavan täsmennyksiä ja täydennyksiä seuraavissa kohdissa.

Määritelmä ja soveltamisala. Ehdotettu energiajuoman määritelmä (kofeiinia yli 150 mg/l) jättää avoimeksi rajanvetotilanteita, jotka voivat mahdollistaa sääntelyn kiertämisen tuotteilla, jotka tosiasiassa vastaavat energiajuomaa. Sääntelyssä tai sitä täydentävässä ohjeistuksessa tulee selkiyttää muun muassa urheilujuomien, kahvi- ja teepohjaisten juomavalmisteiden, jauheiden, poretablettien ja kofeiinipitoisten geelien asema. Tuotteen kuuluminen sääntelyn piiriin tulee olla toimijoiden ennakoitavissa jo ennen myyntiin ottamista, eikä luokitteluvastuu saa jäädä yksittäiselle myyjälle.

Ikärajavalvonnan toteutustapa. Uuden ikärajan käyttöönotto edellyttää muutoksia kassa- ja verkkokauppajärjestelmiin, henkilöstön koulutukseen ja omavalvontaan, ja näistä aiheutuvat kustannukset tulisi arvioida esitystä kattavammin. Energiajuomien valvontaa ei tule rakentaa suoraan alkoholi- tai tupakkavalvonnan mallien mukaan, koska kyse on tavallisesta elintarvikkeesta eikä päihdyttävästä tuotteesta – valvonnan tulee siis olla kevyempää ja oikeasuhtaista. Iän tarkistamisen tulisi lähtökohtaisesti perustua myyjän tekemään ikäarvioon, ja henkilöllisyys tulisi tarkastaa vain, kun asiakas vaikuttaa alaikäiseltä. Valvonnan tulee olla teknologianeutraalia, jotta se ei tarpeettomasti haittaa itsepalvelukassojen, verkkokaupan tai kotiinkuljetusten kehittämistä; visuaalisen arvion rinnalla tulee voida käyttää myös digitaalisia iäntodennusratkaisuja, sillä kaikilla nuorilla ei ole kuvallista henkilöllisyystodistusta. Itsepalvelukassalla tarkastus tulisi kohdentaa vain tilanteisiin, joissa asiakas arvioidaan alaikäiseksi, eikä henkilökunnan hyväksyntää tulisi vaatia jokaiseen ostoon.

Etämyynti ja kotiinkuljetus. Sääntelyä tulee täsmentää sen suhteen, missä vaiheessa ja kenen vastuulla ikä varmistetaan verkkokaupassa, noutopalveluissa ja kotiinkuljetuksissa, erityisesti kun myyjä ja tuotteen luovuttava taho ovat eri toimijoita. Myös etämyynnissä tulee voida hyödyntää riittävän luotettavia teknisiä ratkaisuja ilman, että jokainen luovutus edellyttäisi henkilökohtaista henkilöllisyyden tarkastusta.

Myyntipisteen ilmoitus. Kaupan liitto pitää tärkeänä, ettei ilmoituksen sijoittamista tai muotoa säädetä liian yksityiskohtaisesti. Ikärajasta tulisi voida ilmoittaa osana nykyistä, kassojen yhteydessä olevaa ikärajaviestintää sen sijaan, että jokaisen tuotehyllyn yhteyteen vaadittaisiin erillinen kyltti. Ilmoituksen sisällön tulee olla yksinkertainen, esimerkiksi: ”Lain mukaan alle 16-vuotiaalle (tai Kaupan liiton ehdottamana: 18-vuotiaalle) ei saa myydä energiajuomia, joiden kofeiinipitoisuus on yli 150 mg/l.”

Yhtenäinen viranomaisohjeistus välttämätön

Kaupan liitto pitää välttämättömänä, että ennen lain voimaantuloa laaditaan valtakunnallisesti yhtenäinen, nimenomaan energiajuomille räätälöity viranomaisohjeistus, joka ei ole suoraa kopiota alkoholi- tai tupakkavalvonnan malleista. Ohjeistuksessa tulee käsitellä ainakin henkilöllisyyden tarkastamisen kynnys, hyväksyttävät iäntodennustavat, itsepalvelukassat sekä verkkokauppa, nouto ja kotiinkuljetus, jotta toimijoiden oikeusvarmuus ja valvonnan tasapuolisuus eri kanavissa toteutuvat.

Vaikutusten seuranta erotettava kaupan valvonnasta

Esityksessä ehdotetaan lain vaikutusten seurantaa THL:n Kouluterveyskyselyn avulla. Kaupan liitto huomauttaa, ettei kysely kerro kaupan ikärajavalvonnan onnistumisesta, koska nuoret voivat hankkia energiajuomia myös muualta kuin vähittäiskaupasta – esimerkiksi vanhemmilta tai kavereilta. Seurannassa tulisi siis erottaa toisistaan energiajuomien kulutuksen kehitys ja kaupan omavalvonnan toimivuus, ja jälkimmäisen arviointiin tarvitaan erilliset, valtakunnallisesti yhdenmukaiset menetelmät.

Valvonta ja seuraamukset kuvattava selkeämmin

Esitys jättää auki, miten valvontaviranomaiset käytännössä valvovat ikärajan noudattamista, vaikuttaako mahdollinen laiminlyönti Oiva-arvosanaan, miten epäillyt rikkomukset – esimerkiksi Ilppa-ilmoitukset – käsitellään ja mitä seuraamuksia sääntelyn rikkomisesta voi toimijalle seurata. Kaupan liitto pitää tärkeänä, että valvonta kohdistuu ensisijaisesti toimijan menettelyihin ja henkilöstön ohjeistukseen, eikä yksittäisestä myyntitilanteesta tule tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko omavalvonnan tasosta. Kriteerien tulee olla yhdenmukaiset ja toimijoiden tiedossa etukäteen.

Siirtymäaika oltava riittävä

Uusi ikärajavalvonta edellyttää muutoksia kassa- ja verkkokauppajärjestelmiin, tuotetietoihin sekä omavalvonnan raportointiin, minkä lisäksi henkilöstö on koulutettava. Koska esitys on nykyisellään monilta osin täsmentymätön, toimijat eivät vielä pysty arvioimaan tarvittavien muutosten laajuutta. Kaupan liitto pitää siksi välttämättömänä vähintään puolen vuoden siirtymäaikaa ennen sääntelyn voimaantuloa.