Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Yleistä

Hallituksen esityksen mukaan lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen määrään voitaisiin lukea enintään 50 miljoonaa euroa valtion talousarviosta myönnettävää innovaatiorahoitusta. Muutos mahdollistaisi valtion talousarvion kautta myönnettävän tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen vähentämisen tarvittaessa vastaavalla määrällä.

Kaupan liitto pitää innovaatiorahoituksen lisäämistä kannatettavana. Kaupan liitto kuitenkin korostaa, että esitetty innovaatiorahoituksen lisäys palauttaa innovaatiorahoituksen vastaavalle tasolle, mitä se oli kuluvan vaalikauden alussa. Kuluvan vaalikauden aikana innovaatiorahoitukseen on tehty 47 miljoonan euron leikkaukset.

Kaupan liitto pitää tarpeellisena, että rahoituslain soveltamisessa käytettäviä T&K-toiminnan kriteereitä tulisi muuttaa paremmin kaupan alan ja muut palvelualat huomioivaksi.

Nykytila ja sen arviointi sekä vaikutusten arviointi

Kaupan liitto pitää tarpeellisena täsmentää hallituksen esityksen perusteluja.

Hallituksen esityksessä ei tunnisteta laissa sovellettavan T&K-toiminnan kriteereiden ongelmallisuutta ja niiden eri toimialoja poisrajaavaa luonnetta. Ongelmana on, että lisärahoituslain soveltamisen kriteereinä käytetään OECD:n Frascati-käsikirjaa. Frascati-käsikirjaan perustuva T&K-toiminnan tulkinta soveltuu huonosti palvelu-, prosessi-, liiketoimintamalli- ja kaupallistamislähtöisen innovaatiotoiminnan tunnistamiseen ja käytännössä rajaa kaupan alan ja muut palvelualat T&K-rahoituksen soveltamisen ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä ei myöskään tunnisteta, että käytettävissä olisi myös OECD:n uudempi Oslo-käsikirja, joka kattaisi myös palvelualojen innovaatiotoiminnan.

Kaupan liitto korostaa, että Frascati-käsikirjaa nojaavana rahoituslaki ei vastaa parlamentaarisen TKI-ryhmän tahtotilaa. Parlamentaarinen TKI-ryhmä totesi Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskeva monivuotisen suunnitelman loppuraportissa, että ”tärkeää on myös kannustaa T&K-toimintaan ja innovaatioihin yrityksiä aloilta, joilla T&K-toiminta ei Suomessa ole yhtä yleistä, kuten luovat alat tai kaupan ala”.

Hallituksen esityksessä ei myöskään tarkastella innovaatiorahoituksesta aiemmin tällä vaalikaudella tehtyjä leikkauksia.

Perustelujen mukaan esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Suomen kansantalouden tasolla. Kaupan liitto huomauttaa, että Suomen talouden suurin ongelma on matala tuottavuuskehitys, ja erityisesti matala tuottavuuskehitys on ollut ongelmana yksityisellä palvelusektorilla. Näkemyksemme mukaan yksityisen palvelusektorin ottaminen T&K-rahoituksen piiriin ja kaupan alalle tarpeellisen soveltavan innovaatiotoiminnan rahoituksen tason nostaminen olisi tukisi kansantalouden positiivista kehitystä. Yksityinen palvelusektori on yli 50 % Suomen taloudesta sekä BKT:lla että työllisten määrässä mitattuna.

Kaupan liiton muutosesitykset

Innovaatiorahoituksen tarve on kaupan alalla ilmeinen. Kaupan alla kansainvälinen kilpailu kiristyy esimerkiksi EU:n ulkopuolisen etäkaupan kautta. Samaan aikaan tekoäly muuttaa kuluttajakäyttäytymistä ja kuluttaminen tapahtuu kasvavassa määrin tekoälyavusteisesti. Kaupan alalle tämä tarkoittaa merkittävää innovaatiotoiminnan tarvetta ja toimia oman kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Jotta voimme nostaa kaupan alan tuottavuutta ja yritysten kilpailukykyä, tarvitsemme innovaatiorahoitusta innovatiivisille kokeiluille, konseptoinnille ja kaupallistamiselle. Laajempaa TKI-toiminnan tulkintaa puoltaisi myös tarve saada lisättyä investointeja aineettomaan arvonluontiin.

Edellä mainituin perusteluin T&K-toiminnan kriteereitä tulisi muuttaa siten, että OECD:n Frascati-käsikirjan sijasta T&K-toiminnan kriteereinä rahoituslain soveltamisessa käytettäisiin OECD:n Oslo-käsikirjan määritelmää T&K-toiminnasta (An innovation is the implementation of a new or significantly improved product (good or service), or process, a new marketing method, or a new organisational method in business practices, workplace organisation or external relations).